maanantai, 30. marraskuu 2009

On aika...

.. ainakin tällä erää laittaa tämä blogi levolle. Kiitos kirjoittajille, kiitos kommentoijille ja ennen kaikkea: kiitos lukijoille! Tämä on ollut mukava ja mielenkiintoinen kokemus ja kokeilu.

Mikäli kaipaat blogiadventtikalenteria, tervetuloa: polkahdus.vuodatus.net/

Kolmekymppisten blogin päätteeksi virsi 30:

http://www.youtube.com/watch?v=qiLvaxO2Kcw

Aija Pöyri

perjantai, 27. marraskuu 2009

Teräsmies

Olen aina pitänyt supersankarisarjakuvista, fantasia kirjoista ja elokuvista. Luen Marvellin supersankarisarjakuvia, olen nähnyt Spiderman- ja X-men elokuvat ja seuraan Heroes tv-sarjaa. Supersankareissa on jotain, minkä avulla voi kestää tämän normaalin elämän arkista harmautta.

 

Nyt kun on syksy ja sellaiset kirkolliset enkeliteemaiset juhlapyhät kuin Mikkelin päivä, tuomiosunnuntai ja kohta joulu, olen taas pyöritellyt ajatusta, että enkelit ja monet pyhimyslegendojen henkilöt, ovat jonkinlaisia kristillisiä supersankareita. Enkelit osaavat lentää, he näyttävät ylimaallisen kauniilta ja ovat voittamattomia Jumalan sotureita ja sanansaattajia. Pyhimyslegendat käyvät eeppistä taistelua hyvän ja pahan välillä, heillä on aseita, haarniskoita ja vaatteita, joissa on Jumalallisia voimia.

 

Eräs merkittävä ero supersankareiden ja Enkeleiden ja pyhimysten välillä kuitenkin on, nimittäin se, mistä näiden hahmojen ylimaallisuus johtuu. Hulkin ja Spidermanin supervoimat johtuvat vakavista laboratorio-onnettomuuksista. Ihmeneloset joutuivat onnettomuuteen avaruudessa, Daredevilin silmiin meni kemiallista myrkkyä ja X-menin sankareilla on pahoja geenimutaatioita. Näiden sankareiden poikkeuksellisuus johtuu virheistä tai onnettomuuksista. Enkelien ja pyhimysten ihmeelliset kyvyt eivät ole virheitä, vaan Jumalan tarkoittamia ja aikaan saamia.

 

Kotiini on päätynyt jostain Pyhän Yrjänän ikoni. Siinä Yrjänä istuu valkean ratsun selässä luolan suulla, josta kiemurtelee ulos kauhea lohikäärme. Kuvassa Yrjänä kädessä on vain ohut ja hentoinen keihäs. Kuvan oikeassa ylälaidassa on pilvi, josta tulee Jumalan käsi. Jumala osoittaa kämmenellään määräävästi kohti Yrjänän suurta taistelua. Kuvan viesti on, että pahan voi voittaa vaikka neulan ohuella keihäällä, jos voima siihen tulee Jumalan kädestä.

 

Tässä muutama viikko sitten nostin Pyhän Yrjänän ikonin takaisin omalle paikalleen, eteiseen, naulakon ja ulko-oven väliin. Siinä se ulos lähtiessä ankeinakin aamuina muistuttaa, että en ole yksin taistelujeni kanssa. Kun tuntuu, että muutosta ei tapahdu, että pahuus ja vääryys on vallalla maailmassa, eikä työssäkään ole mitään järkeä, voi kuvan ohi kiirehtiessä huokaista yläkertaan ja muistaa, että pahan voi voittaa, vaikka neulan ohuella keihäällä, kun voima siihen tulee Jumalan kädestä.

Elina Törrönen

tiistai, 24. marraskuu 2009

Mitä remontissa tapahtui?

Laura toteaa edellisessä kirjoituksessaan olevansa remontoitu kolmekymppinen, niin kuin Leppävaaran kirkkokin. Oletko käynyt jo katsomassa remontoitua kirkkoa? Peruskorjaus päättyi kesäkuussa, joten uudistettujen tilojen käyttö on jo hyvässä vauhdissa.

Eniten muutoksia tapahtui näkymättömissä, vaatiihan 30-vuotiaan rakennuksen lvis-puoli uusimista. Myös näkyviä muutoksia on tapahtunut, ei radikaaleja mutta jotakin. Käy katsomassa!

 

maanantai, 23. marraskuu 2009

Liikunnan hurmosta

Täytin juuri 30 vuotta. Ollaan Leppävaaran kirkon kanssa ikätovereita. Eipä meillä, ihmisellä ja rakennuksella, paljon muuta yhteistä olekaan. Paitsi kuntokartoitus. Remontti.
 
Olin reilu kuukausi sitten viiden vuorokauden mittaisella kuntoremonttikurssilla. Ajattelin olevani vielä liian nuori tullakseni valituksi kurssille. Hakemuksessa vetosin siihen, että juuri nyt on oikea aika toimia, jotta työkykyni säilyy jatkossakin hyvänä. Totta kai vetosin myös maagiseen 3kympin rajapyykkiin ja vaivojen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.
 
Vaikka olen aina harrastanut urheilua ja tykännyt siitä (vastapainoksi tykkään myös syödä hyvin...), niin jonkunlaisen herätyksen koin tuon kurssin aikana. Erilaisten urheiluvammojen myötä olen huomannut, että keho ei toimi enää ihan samallalailla kuin parikymppisenä. Vammat ei paranekaan viikossa ja ainekaan ei tunnu vaihtuvan yhtä nopeaan kuin nuorempana. Hieman vastahakoisesti olen myöntänyt itselleni, että ruumiini vanhenee koko ajan ja harvassa on ne lajit, joissa huipulle ylletään vasta yli 3-kymppisenä. Lohduttavaa on kuitenkin se, että tässä iässä pystyy vielä vaikuttamaan hyvin siihen, missä kunnossa seuraavia pyöreitä vuosia viettää, vaikkei huippu-urheilija olisikaan. Kurssilla löytyi uusia kiinnostavia lajeja ja uutta hurmosta tuttuihin lajeihin. Kurssin jälkeen hankin jopa kävelysauvat ja suhtautumiseni vesijumppaankin muuttui myönteiseksi - ihan selkeitä ikääntymisen merkkejä molemmat.
 
Viime päivinä vallinneiden plussasäiden ansiosta ei ole tarvinnut pelätä liukastelua lenkkipolulla. Toivottavasti saamme kuitenkin nauttia valkoisesta joulusta. Siunattua joulunodotusta kaikille blogin lukijoille ja liikunnan riemua - kaikenikäisille!
 
Laura Kauppinen

torstai, 12. marraskuu 2009

Suomen uskonnollinen kenttä ja uususkonnot

Karakappelissa (Karakalliontie 12, Espoo) lauantaina 14.11. klo 10-14
aiheesta alustaa  TM, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Jussi Sohlberg

Päivän puolivälissä on puolen tunnin tauko, jolloin tarjolla on kahvia, teetä ja suolapalaa, varmasti pullaakin :)

Jussi kertoo mm. new agesta, vaihtoehtohoidoista, islamista ja monesta muusta ajan ilmiöstä. Nyt on loistava mahdollisuus saada kokonaiskuva Suomen uskonnollisesta tilanteesta. Luvassa alustusten lomassa keskustelua, mahdollisuus kysyä siitä, mikä mietityttää.

Tervetuloa!