Täytin juuri 30 vuotta. Ollaan Leppävaaran kirkon kanssa ikätovereita. Eipä meillä, ihmisellä ja rakennuksella, paljon muuta yhteistä olekaan. Paitsi kuntokartoitus. Remontti.
 
Olin reilu kuukausi sitten viiden vuorokauden mittaisella kuntoremonttikurssilla. Ajattelin olevani vielä liian nuori tullakseni valituksi kurssille. Hakemuksessa vetosin siihen, että juuri nyt on oikea aika toimia, jotta työkykyni säilyy jatkossakin hyvänä. Totta kai vetosin myös maagiseen 3kympin rajapyykkiin ja vaivojen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.
 
Vaikka olen aina harrastanut urheilua ja tykännyt siitä (vastapainoksi tykkään myös syödä hyvin...), niin jonkunlaisen herätyksen koin tuon kurssin aikana. Erilaisten urheiluvammojen myötä olen huomannut, että keho ei toimi enää ihan samallalailla kuin parikymppisenä. Vammat ei paranekaan viikossa ja ainekaan ei tunnu vaihtuvan yhtä nopeaan kuin nuorempana. Hieman vastahakoisesti olen myöntänyt itselleni, että ruumiini vanhenee koko ajan ja harvassa on ne lajit, joissa huipulle ylletään vasta yli 3-kymppisenä. Lohduttavaa on kuitenkin se, että tässä iässä pystyy vielä vaikuttamaan hyvin siihen, missä kunnossa seuraavia pyöreitä vuosia viettää, vaikkei huippu-urheilija olisikaan. Kurssilla löytyi uusia kiinnostavia lajeja ja uutta hurmosta tuttuihin lajeihin. Kurssin jälkeen hankin jopa kävelysauvat ja suhtautumiseni vesijumppaankin muuttui myönteiseksi - ihan selkeitä ikääntymisen merkkejä molemmat.
 
Viime päivinä vallinneiden plussasäiden ansiosta ei ole tarvinnut pelätä liukastelua lenkkipolulla. Toivottavasti saamme kuitenkin nauttia valkoisesta joulusta. Siunattua joulunodotusta kaikille blogin lukijoille ja liikunnan riemua - kaikenikäisille!
 
Laura Kauppinen