Täytin tänä syksynä 30 vuotta. Paljon on jo tähän ikään mennessä tapahtunut. Olen käynyt koulut, matkustellut, muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, valmistunut  ammattiin, ollut työelämässä, mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta. Nyt olen kotiäiti 24/7. Näin on hyvä.

 

Lasten tulo on muuttanut elämää valtasti. On ollut pakko opetella joustamaan omista eduista, siitä mitä minä juuri nyt haluan ja tarvitsen. Heidän tulonsa jälkeen olen tinkinyt riittävistä yöunista, ruokarauhasta, harrastuksista, TV:n katselusta ja vaikka suihkussa käynnistä silloin kun siltä tuntuu. Kodissani moni koriste-esine on saanut väistyä, ja tilalle on tullut lelujen iloinen sekamelska. Sosiaalinen elämänikin on siirtynyt paljolti hiekkalaatikon reunalle. Tätä se perhe-elämä on. Varmaan tuttua monelle kolmekymppiselle.

 

Lapset tuovat mukanaan myös vastuun. On huolehdittava, että heillä on joka päivä terveellistä ruokaa sekä puhtaat säähän sopivat vaatteet. On huolehdittava riittävästä ulkoilusta, aamu- ja iltapesuista, pottaharjoittelusta, nukkumaanmenoajoista, kodin siisteydestä ja laskuista. On pidetävä kiinni kasvatuksellisista periaatteista, selviydyttävä uhmaikäisen raivokohtauksista ja lohdutettava itkevää. Jos vanhemmuudessa pitäisi olla täydellinen, voisi tässä ihan stressaantua. Onneksi saan kuitenkin olla vain ihminen, äitinäkin.

 

Ehkä tämä on sitä aikuiseksi kasvamista. Että on vastuuta. Mitä sitten olen saanut tilalle? Lapsissani minulla on valtava aarre. Luojan lahjoja he ovat molemmat. Siitä olen kiitollinen. Lasten kautta elämästä on tullut täyttä kaikkine touhuineen ja tunteineen. Nyt minua ihan oikeasti tarvitaan!

 

Kun esikoisemme kastettiin, laitoimme siitä lehteen ilmoituksen. Siinä luki nimen lisäksi näin: Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen!(Laul.l.4:7). Pieni vauvamme oli koko olemuksessaan aivan ihana! On hienoa tietää, että tämä on myös Jumalan asenne meitä ihmisiä kohtaan. Hän katsoo minua, vielä näin kolmekymppisenäkin, rakastavan Isän silmin. Taivaan Isä pitää huolta minusta. Siihen on hyvä luottaa.

 

Maiju Suominen