Nyt ihan nopeasti todetaan, että on mystistä, miten nihkeästi ihmiset ovat valmiita tutustumaan uusiin tuttavuuksiin vaikka päälle päin voi näyttää hyvinkin toiselta. Vedetäänpäs sittenkin pitkäksi ja pohditaan asiaa:

Kolmekymppisillä on olevinaan kiire. Tämä harhaluulo estää monia pariutumishaluisiakin pariutumasta. Oikeasti tyypillisellä sinkulla kolmekymppisellä on ehkä harrastus tunniksi pari kertaa viikossa, työ ja muutama kaveri jotka ovat pariutumisensa takia tavoittamattomissa 90% päivistä. Mitään todellisia esteitä ei siis ole, tyypillisesti, ainoastaan luulo siitä, että on jatkuvasti kiire. Mistä sitä morsiota/sulhoa sitten hakisi? Vastaus on hyvinkin yksinkertainen: Ihan mistä vaan missä se on luonnollisinta. Jo pelkästään se, että on positiivisesti esillä, vie usein "voittoon".

Teemu näkee Liisan Siwassa mallaamassa pahvimukeja (veljentyttärensä prinsessasynttäreille). Teemu sattuu olemaan töissä naamiaisasuja myyvässä putiikissa tai vaikka Tiimarissa ja on siis "kartalla" tilanteessa. "Moi, tuota, sä varmasti tiedät sankarin mieltymykset, mutta meillä asiakkaana olleet tytöt suosii noita Cinderella-mukeja." Keskustelu etenee tai ei, mutta aloite on tehty. Liisa ottaa onkeensa tai ei, ihan omien mieltymystensä perusteella. Vastaavasti vaellusta harrastava ex-partiolainen Laura30 bongaa Timo28:n eräilykaupan hyllyjen välistä pyörittelemässä mitä lie eräkapinetta käsissään, ja näyttää siltä, että on pihalla kuin papan Jopo. Laura menee, jakaa vähän tietotaitoaan ja selviää, että Timo oli vaelluksella hiljattain ja ihastui hommaan ikihyviksi. Yhteinen sävel löytyi, ainakin harrastuksen pohjalta. 

Todettakoon kuitenkin, ettei se aktiivisuus ole helppoa. Se vaatii oma-aloitteisuutta, nopeita tekoihin johtavia päätöksiä ja kykyä ottaa vastaan rukkasia. Tämä on vaikeaa monille, ja minä olen yksi monista. Se, että tietää juonen auttaa kuitenkin pitkälle tämän pulman ratkomisessa. 

Happy hunting!

Seppo Kallström