Pienehköön pakettiautoon mahtui tuore aviopari ja heidän muuttokuormansa. Jyväskylään oli suunta. Siellä odotti kappalaisen virka Suomen suurimmassa seurakunnassa 29-vuotiasta, innokasta, osaavaa ja teologisesti sivistynyttä, ulkomaillakin jo työtä tehnyttä pappia.

Iso rivitaloasunto ei muuttotavaroista täyttynyt, tilaa oli enemmän kuin riittävästi. Samanaikaisesti oli kaupungin kirkon alttarin ääressä kolme kappalaista, joista olin nuorin. Piispa Eero Lehtinen asetti meidät virkoihimme. Jännitti tämä ja myös puhe, joka oli piispalle pidettävä lounaalla paistiin päästyä.

Naimisiin toukokuun loppupuolella, työn aloitus Jyväskylässä 01.06, virkaanasettaminen 04.06 ja Vesalan kurssikeskuksen vihkimisjuhlasta vielä saman päivän iltapäivän tunteina nuoremman veljeni ja hänen vaimonsa kanssa neljä Purasta ahtautui Fiat 127 -merkkiseen pikkuautoon kaikkine kamppeineen. Takaisin töissä oli oltava 28.06.

Jyväskylä-Ateena-Jyväskylä, 10300 kilometriä, isoja kaupunkeja, ruuhkaista liikennettä, tulleissa odottamista, mutta myös helteisiä päiviä ja kuumia tunteita. Matkan rasitukset unohtuivat, kun seisoimme ylhäällä Akropoliksella ja katselimme alas pölyiseen Ateenaan. Kaukana tuntui olevan kavala maailma ( Kreikassa on myös sen niminen kaupunki, jossa viisi vuotta myöhemmin pankkijonossa ollessani tapasin siellä asuvan suomalaisen naisen ). Sellaista siis silloin.

Kauko Puranen

Akropolis 1972, kuva: http://ussfranklindroosevelt.com/